Kerho

Kolme kaverusta: Matti,Jukka ja Juha olivat kokoontuneet jo useana vuotena yhteisen
mottotoriharrastuksen pariin. Koska meillä oli hauskaa, sekä hyviä kokemuksia ja
koska tunsimme samanhenkisiä muitakin moottoreihin hurahtaneita, päätimme perustaa
oman kerhon.

Kerhon nimi juontaa juurensa perustamisjäsenien ammattitaustoista.

Tässä kolmen perustajajäsenen historiikki:

- Jukka Tielinen

Aito kivimies on löytänyt moottoriharrastuksesta hyvän vastapainon joskus ”raskaalle” työlle.
Moottoriharrastus alkoi noin reilu kaksikymmentä vuotta sitten ensin solifer exsport ja
sitten tunturi super sport -77 mopedilla, joka oli
myyjän toimesta ” laitettu” niin, että siitä oli iloa vajaaksi kuukaudeksi. Silloinhan asian sai vielä omin näpein kuntoon ja alkuhankaluuksien
jälkeen on edetty niin että nyt alla on joka pojan SuperBlackbird -06 mikä onkin kohtuullisen hyvä matkapyörä. Pyörä jolla voi sitten ajaa tarvittaessa
vauhdikkaammin. Tietenkin kuitenkin rajoitukset huomioiden, pyörä taipuu myös mutkaisella asfaltilla kivasti ja on hauska ajettava. Vahva moottori tekee
myös matka-ajosta miellyttävää. Ensimmäinen lonley rider reissu tuli tehtyä Norjaan Lofooteille ja samalla
tuli testattua blackkarin matkaominaissudet ja hyvinhän tällainen>186x>95 äijä taipuu sen päälle.
Matkan varrella on tullut mukaan muutakin pärisevää kuten kelkat, off road jne. Näissä kalusto
on ollut sitten vuokrattua. Aina meillä kerhon äijillä on kuitenkin pieni kisa päällä ” kuka on kuka ”
ja kuka parhaiten rattia tai tankoa vääntää. Tapahtumien parasta antia on illalla saunoessa kokemusten vaihto ja keskustelu aiheesta.
Moottoriharrastustoiminta vie parhaiten ajatukset pois arjesta ja kyllähän äijen pitää pitää yhtä
tässä muuttuvassa maailmassa. Toimin kerhon sihteerinä ja olen perustajajäsen. Sitä paitsi ”vierivä kivi ei sammaloidu” mikä on yleisestikin hyvä elämänohje
meille kaikille oli harrastus sitten mikä tahansa.

- Juha Mankinen

Kyllähän tässä itsekin jo neljäkymmentä täyttäneenä on huomannut, että nopeutta on haettava muulla keinoilla kuin omilla lihaksilla. Silläpä tämä moottoreihin hurahtaminen heräsi minussa hivenen myöhäisherännäisenä. Moottoripyörää saatikka mopoa en ole koskaan omistanut, mutta jotenkin moottorit ja moottoriurheilu on aina ollut lähellä sydäntäni.
Näin iäkkäämmällä iällä olen muutamana vuotena vuokrannut moottoripyörän ja kavereitten kanssa on tehty reissuja ihan tässä kotimaassa. Ensimmäisellä kerralla ajellessani kaatosateessa hivenen märkänä ja selkään ja peffaankin koski, kun lainapyöräni ei ollut ihan oikeaa kokoani, ajattelin, että mitä järkeä tässä kaikessa oikein on, kun itseään tarttee näin kiduttaa. Vähän aikaa tarkemmin mietittyäni tulin seuraavaan tulokseen – se on se varmaa se ääni ja voiman tunne, joka pyörästä lähtee ja vapaus päättää itse siitä, miten sen parhaiten käyttää. Tämä mielestäni parhaiten kuvaa sitä olemisen ja elämisen riemua mitä pyöräily voi antaa.
Mottomme ; että nyt kyllä sutii, kuvaa myös hyvin tätä meidän `äijien´ humoristista toimintaa kiireisen ja hektisen työelämän puristuksessa.
Olen yksi perustajajäsenistä ja toimin yhdistyksen varainhoitajana.

- Matti Purhonen

Olen vahvasti sitoutunut ja höyrähtänyt ”äijäkerhoon” nimeltä MC KITCSTONE !

Äijä itse on vuosimallia -57 ja pääsi ensimmäisen moottoroidun kaksipyöräisen käsiin v-70 !
Tosin ajettiin alaikäisenä suljetulla alueella mitä milloinkin kulki….silloin kuin ei työnnetty ! Mobedi oli Mobylette.

(Kuva vuodelta 1970)

Sitten tuli Zundap- mopo joka kulki oikeesti kovaa… (Kuva vuodelta 1972)

Sitä seurasi ensimmäinen moottoripyörä (satapiikki Honda ) ja tietysti matkapyöräily oli jo silloin ”verissä”
(Kuva vuodelta 1973).

No ei muistella menneitä mutta sieltä se innostus varmaan kaikkeen ”pörisevään” jalkojen välissä on peräisin. Vuosien varrella on ollut useita erilaisia ”pöriseviä” kunnes innostus alkoi uudestaan vahvemmin moottoripyöriin 1996 jolloin ostin vanhan Tuutin vm-71 ja halusin verestää muistoja tai mitä lienee ollut mielessä…keski-ikäinen äijäparka –totesi vaimoni.

Innostus kasvoi ja vihdoin saimme rohkeutta niin paljon, että vuonna 2005 meillä oli alla upouusi matkapyörä PAN EUROPEAN.
Vaimoni lupasi tulla kyytiin ja niin myös tapahtui ! Hän jopa innostui matkapyöräilystä…..tästä todisteena ensimmäinen yhteinen Euroopan turnee 2006 kesällä aina Venetsiaa ja Kotkan Pesää

(Kuva vuodelta 2006)

myöten ! Vaimo ei muuten valittanut kertaakaan matkalla….no joskus päivämatkat olivat kuulemma turhan pitkiä mutta eihän sitä itse ajaessa huomaa tuommoisia pikkuasioita.
Lupautunut lähtemään uudestaan ”takatarakalle” -lauttaliput on jo muuten tilattu !
Vakuutan, että tekee hyvää myös parisuhteelle.

Poikani on myös innostunut ja kulkenut paljon kyydissä.
(Kuva vuodelta 2005)

Isä ja poika yhteisen harrastuksen parissa mikä sen mieluisampaa. Nyt on jo pojallakin oma kevari.

Sitten löydettiin vielä tämä loistava samanhenkinen ”äijäporukka” joka vielä keksi perustaa oman yhdistyksen……eihän siinä mitään. Tosin vaimoni alkoi jo pyörittää hitaasti hymyillen päätään, taitaa ”äijillä” tosissaan alkaa ”sutimaan” oli selkeä toteamus. Mitä Hän sillä mahtoi tarkoittaa ?

Uskon, että MC KITCSTONE :sta kuullaan vielä jatkossa paljon hyvää mukavaa ”äijähenkistä” tarinaa erilaisten tapahtumien yhteydessä ja tietysti jälkeenpäin.

PS. Jäsen voi olla myös nainen

Kymmenen vuotta on vierähtänyt ja mitä ”Äijälle” vuosimallia-57 on oikein tapahtunut? (4.5.2016)

Kerhossa edelleen ollaan vahvasti mukana. Onnistuin toki siirtämään vetovastuuta jo muille aktiivisemmille äijille.
Uudet tuulet ja ajatukset tekevät aina hyvää kaikille. Kiitän nykyisiä kerhon vetäjiä erittäin aktiivisesta toiminnasta. Kerholla näyttää olevan hyvä tulevaisuus.

Olemme vaimoni kanssa reissanneet hyvin aktiivisesti pitkin ja poikin Eurooppaa kuluneina vuosina. Edelleen tuntuu hyvältä lähteä reissuun vaikka suurin into on jo varmaan ohi.
Kerhon kanssa ollaan tehty myös joka kesä jonnekin vähän kauemmas muutamien päivien pituinen jo perinteeksi muodostunut kesäretki. Jostain syystä Viro-Latvia on tullut kohtuullisen tutuksi.
Kalustoakin tuli vaihdettua jo v-2009 mielestäni vielä paremmin matkailuun sopivammaksi. Vaimoni toki sanoi, että nyt on sitten moottoripyöräily ohi kun joutuu ”sohvalla” istumaan.
Mutta hyvin hän siihenkin lopulta tottui ja eikä valittamista enää kovin paljoa ole ollut. Yhteinen harrastus jatkuu edelleen!

Innostuin myös vähän noista vanhemmista Hondista ja tällä hetkellä niitäkin museorekisteröitynä löytyy muutama.
Kuva huhtikuun 2016 alusta ensimmäisestä mopojen ”ulkoiluttamisesta”. Harmi vaan, että aika ei tahdo ihan kaikkeen riittää mutta onneksi poikani on myös hurahtanut jollain lailla vanhoihin pyöriin ja pyrkii niitä myös joka kesä jonkin verran käyttämään.

Toivotan kaikille oikein mukavaa ja reipashenkistä mopoilua. Ajakaa varovasti ja ennakoikaa riittävästi liikenteessä.

Matti Purhonen 4.5.2016

PS. Kerhon perustamisvaiheessa luonnollisesti pilke silmäkulmassa kirjattu slogan ”Jäsen voi olla myös nainen” on toiminut oikein hyvin. Kerhossamme on hyvin runsaasti naisjäseniä kyydissä sekä myös omalla pyörällä ajavia-Loistavaa kehitystä!
Kyllä kerhoon toki vielä mahtuu uusia jäseniäkin!